On harmillista, kun
elokuvissa ja kirjallisuudessa seksiin yhdistetään usein väkivaltaa. Rakkaus ja
vihahan ovat poissulkevia, vastakohtia. Oikeaan, todelliseen rakkauteen ei
kuulu väkivaltaa ja kivun tuottamista, vaikka se monesti koetaan kiihottavaksi
ja intohimon ilmaukseksi.
Raiskauksia näkee
televisiofilmeissä ja nekin saatetaan kokea kiihottaviksi, vaikka moraalisesti
ottaen urin kärsimyksiin kuuluisi eläytyä eikä raiskaajan nautintoon.
Sadomasokismi on kovasti muodissa, kaikenlaiset lady Dominat saavat paljon
asiakkaita.
”Haureuden vihan
viinistä” puhuu Raamattukin. Väkivalta on aina liittynyt seksiin, mutta se on
nimenomaan haureellista seksiä, vieraantunutta, vääristynyttä seksiä samalla
tavoin kuin homoseksualismi tai transvetismi.
Hermafrodiitit taas
silvotaan heti lapsina lääkärien toimesta. Mikseivät he saa olla sellaisia
miksi Luoja heidät on luonut? heillä on osansa ja oma tehtävänsä tässä
yhteiskunnassa.
Pienet tukistamiset,
korvanipukoiden näykkiminen, niskan tai pään lievä pureminen, selän raapiminen,
tällainen kaikki kai on normaalia ja voi liittyä esileikkeihin, kiihottamiseen
ja myös orgasmiin. Orgasmin tullessa tosin tuskin kannattaa juuri purra mitään
tai kuristaa ketään, muuten voi tulla veristä jälkeä, mutta selän raapiminen
kai sallitaan, paitsi jos on vieraissa ja menee seuraavana päivänä vaimonsa
kanssa saunaan.
Joskus aggressiivinen ote
auttaa naista saamaan orgasmin ja miksei sama ole miehelläkin, mutta ehkä
sellaista on nimitettävä vain tuliseksi ja intohimoiseksi rakasteluksi eikä
aggressiiviseksi.