Reposaaren sukujen varhaisimmat muistot

 

 

Tarkoitus olisi kerätä tietoa Reposaaren sukujen vanhimmista muistoista jälkipolvien iloksi, kun ihmiset yleensä muistavat vain isovanhempansa, niin että lapsiltamme katoaa vanhimmat tiedot, jos ei niitä nyt kerätä ja panna paperille. Sukututkimuksissa on usein vain syntymä- ja kuolinajat ym tällaista tietoa. Tarkemmat elämänkertatiedot ja muistelmat puuttuvat.

Rantaparlamentissa pyysin paperille tietoja.

Kallen haastattelin.

Jorma Korpiojan kanssa sovittiin, että kokoonnutaan Sulo Savon kanssa suunnittelemaan.

Tuntemaani lintuharrastajaa (jonka nimeä en tietysti muista) haastattelin (sukua oli Karjalasta ja jopa Virosta 1700-luvulta) ja Hannu Sandbergia, mutta vain ravintolassa ilman muistiinpanoja, täytyy tarkentaa. Hannulla ja minulla on yhteinen esi-isä Sandön niemeltä (saarelta) 1700-luvulta.

Esa Mälkki kertoi että heidän suvustaan, Ilmo Ranteen suvusta on kirjallinen sukututkimus, jossa on myös asioista ja tapahtumista sukututkimustietojen lisäksi.

Omasta suvustani minulla on paljon kirjallista tietoa isäni Martti Santavuoren sukututkimuksista, setäni Aapo Santavuoren muistelmista ja Reposaaren, Ahlaisten ja Merikarvian historioissa. Isoisän isä Kustaa Sandberg asui Reposaarellakin ollessaan luotsinvanhempana. Hän oli kotoisin Pastuskerin luotsitilalta. Vanhin tieto suvusta kirkonkirjojen lisäksi on Bastu-Matti, joka oli Suomen sodassa 1809 ja kertoili siitä tarinoita Anttooran Soukan torpassa. 1700-luvulta on valtion virallinen tutkimus Pastuskerin tilasta, jossa kerrotaan tilan oloista. Omakohtaisia muistoja isovanhemmistani minulla ei ole, joitakin kertomuksia vain ja sitten nämä kirjalliset tiedot.

Olli Santavuori, Amiraalink 2, 28900 Pori, 050 5687261, www.santavuori.com, olli.santavuori@saunalahti.fi

Julkaisu tulee kotisivuilleni eikä siis maksa kenellekään mitään. Tarvittaessa voi sitä sitten tietysti monistaa, jos joku haluaa paperikopion minulta.

 

 

1.      Haastattelu, kesä 2014

 

Kari Uolevi Tuominen s. 7.3.54. Merimies.

Isä: Väinö Aukusti Tuominen s. 1920, k. 1980, kauppias, sekatyömies. Äiti: os. Tammi Aino Hellin Lehto s. 1925. Isä-ukko oli rauhallinen mies verrattuna isäänsä.

Äidillä oli kauppa Ahlaisissa. A-Tuomisen kauppa. Keksi laittaa kauppaveneen, joka toimi 1959-62. K:n isä oli veneessä joka päivä, muistaa sen torven jolla kuulutettiin veneen saapuminen. Vene kävi Pröttikarvian (Merikarvia) rajalta aina Lampaluotoon asti saarilla: Saanteen kautta, Kellahti, Ämpttöö, Gummandoora, Talloora, Pastuskeri, Lampaluoto ym). Kuuden maissa liikkeelle, illalla takas. Eron jälkeen perhe, eli äiti ja lapset,  muutti  Vampulaan. Sieltä myöhemmin takasin otto-isän kanssa Ahlaisiin, ja äiti oli Pohjansahan kaupassa töissä, opetti otto-isän kalastamaan, sai isältään veneen ja sitä aina vaihdettiin sitten suurempaan.

Isoisä, Väinön isä: Hermanni Tuominen. Kauhee mies, ei sille kuulemma paljon vittuiltu. Millai kauhee? Veteli kerrankin turpiin kaikkia tanssipaikalla ja olisi heittänyt kaikki veteen. Isä meni väliin ja hillitsi. Sanottiin että on kova äijä, iso mies. Kuitenkin oli vain 167 cm pitkä. Kalle ei paljon tiedä hänestä eikä paljon tavannut, äidiltään ei oikein uskalla nyt kysyä kun tämä on vanha ja sairastelee. Sanottiin ”Vanha- Tuomiseksi”.

Äidin puolelta Vieno Tammi, Lempi Tammi. Mukavia, aina tappelivat, mutta hyväntahtoisesti. Kalastajia monessa polvessa. Kalasti Kumppoosissa, Iso-Plokissa, Lanskatan lahdella. Siihen aikaan ei saanut toisen vesille mennä, ampuivat veneen viereen pelotukseksi.

 Kalle joskus laittoi Vienon motskarin käyntiin ja oli tämän kanssa kalastamassa.

Pappa lääkärissä 2 k. vuodessa, sai isoja mateita ja siikaa. Joku lääkäri kirjoitti pirtureseptejä.

Poltti tupakkaa, Klubi 22, vaikka toinen keuhko poissa, ei kuitenkaan kuollut keuhkosyöpään vaan kuoli rauhallisesti keinutuoliin. Kai pumppu petti. Viulunsoittaja. Tammen veljekset ei tullu toimeen, riitelivät kun toinen sai enemmän.

Pyöriäinen tullut lahteen 50-luvulla, koko kylä oli ihmettelemässä.

 

 

Kokous

 

6.6.2014 pidettiin kokous Sulo Savon ja Jorma Korpiojan kanssa, ja Mirjam Savo oli myös mukana keskustelussa, suunnittelimme projektin jatkoa, kerroin, että ilmeisesti täytyy vain haastatella halukkaita reposaarelaisia, mitään papereita omista muistoista ei tähän mennessä ole tullut.

Sulo sanoi ettei hänellä ole paljoakaan annettavaa projektille, mutta huomattiin, että voitaisiin kerätä bibliografia kaikesta Reposaarta koskevasta kirjallisuudesta ja muusta aineistosta, kun sitä tuntuu olevan paljonkin, ja kokoonnutaan siinä mielessä uudestaan joskus. Paljon muistelemista kaikilla oli, muttei juuri tästä aiheesta, mutta tein kolme haastattelua.

 

 

2.      Haastattelu

 

Jorma Erik Korpioja, s. -35. Uloslyöjä ja metallipiirtäjä konepajalla.

Isä Mäntyluodossa satamatyönjohtajana. Äiti lastentarhan hoitaja. Sally Alfrid Nevala.

Isänisä, tuffa, s. 1901 oli Punakaartissa, Tampereella viimeiset taistelut, joutui vangiksi. Kuolemantuomio. Tampereella vankilassa, siellä oli laatikko, mistä nostettiin nimi, kuka sinä päivänä joutuu ammuttavaksi. Pääsi pakoon vankilasta. Tuli Reposaarelle, jossa lastaustöitä ja puutöitä. Sahayhtiöllä oli luottamusmiehenäkin. Näistä on jonkin verran Reposaaren historiassakin.

Äidin isä Nevala, maanviljelijä Kyläsaaressa.

Jormalla selvitys kuinka Korpioja muutti taloon, palataan asiaan.

Lisäksi: Kalle Granathilla ja Ilmari Lehtosella on muistelmat kuvineen nimellä ”Muistelmat”. Historiikki on: Korpioja ja Nevala.

 

 

3. Haastattelu

 

Sulo Ja Mirjam kovasti vänkäsivät etteivät he kuulu Reposaaren sukuihin. Minä vastasin, että kaikkia jotka nyt asuvat Reposaarella, voin haastatella, kaikillahan perussuvuillakin esi-isät ovat jostakin muualta, Karjalaa ja Viroa myöten.

Sulo Armas Savo, s. -27. Isä Viktor Savo Noormarkun Lassilasta. Porissa kirvesmiehenä ja sosiaali (jotain). Antti Savo, Noormarkku (muistiinpanot epäselviä).

Äiti kotirouva, laatikkotehtaalla. Suomenlinnassa vankilassa, kuolemantuomio.

Isä ammuttiin vankileirilla. Äiti loppuelämän Harjunpäässä Ulvilassa, tämä siis sai kuolemantuomion. 6 lasta, oli siinä tekemistä, pieni torppa, kuka milloinkin omisti. (Täytyy tarkentaa kaikki)

 

4. Haastattelu

 

Mirjam Annikki os. Havulampi, ent. Hanpakka. Rantanen. Isä raitiovaununkuljettaja Helsingissä, äiti siivosi ratikoita.

Isän vanhemmista ei tiedä, äidistä tietää, että olivat Lapinjärveltä, pienestä mökistä on valokuvakin. Oli kovin laiha, yleisessä saunassa hävetti hänen laihuutensa. Surkutteli kun ei lapsille opetettu iltarukousta. Köyhä mummo, riiteli aina tyttärensä ja miniänsä kanssa.

 

Kokouksessa puhuttiin vielä mm Pleunasta ja Pikku-Berliinistä, Leo Anttosta kuulemma kannattaisi erityisesti haastatella. Häntä on jo H. Uddfolk haastatellut, joka on myös toimittanut Veikko Anderssonin kirjan”Vanhaa Räpsöötä kuvin ja tarinoin” 2014. Räikkösen kirjan vielä tultua mainituksi päädyimme bibliografian tekemisen mielekkyyteen.

 

 

5. Haastattelu

 

25.11.2014 Kirkkokadulla Kelpo ja Anni Sahakarin luona tehty haastattelu. Paljon muitakin muistelmia kerrottiin Reposaarelta ja suvusta, mutta yritin kaivaa esille vanhimmat muistot, joita kuitenkin oli aika vähän. Melko vähän ihmiset aina tuntuvat muistavan isovanhemmistaan. Olen tässä välillä useammaltakin ihmiseltä kysellyt isovanhemmistaan, mutta nämä eivät ole vielä paperilla.

Kelpo Fredrik Sahakari s. -32

Anni Lempi Orvokki Sahakari os. Leppäniemi s. -33

 

Kelpo S. on ollut ahtaajana Mäntyluodossa, Reposaaressakin välillä, 40 vuotta. Nyt tietysti on eläkkeellä.

 

Isä Fredrik Ivar (Iivari) Sahakari s. 1900. Hän on ollut kirkonvartijana, suntiona 42 vuotta Reposaarella.

Äiti Helvi Ester Sahakari os. Rantapere s. 1905. Kokemäeltä. Kotirouva. Monessa talossa.

 

Fredrikin isä kuollut jo ennen kuin Kelpo S. on syntynyt. Hänestä ei ole muistoja. Vaihtanut nimen Selin Sahakariksi. Sahatyömies, kuoli sydänkohtaukseen. Viisi lasta Kelpo kuitenkin muisti. He ovat hyvin pärjänneet. Kuitenkin on myös tiedossa, että isä oli Hennalassa punaisena vankileirissä oltuaan sodassa konekiväärikomppaniassa. Sairasti paljon, joten ei ollut kauaa sotimassa. Hennalassa oli vuoden ja vietiin jo ammuttavaksi, mutta hänen kultakellonsa pelasti tilanteen. Kun vartijat näkivät sen, kysyivät miksi hänellä on sellainen, ja kun kertoi olevansa kauppiaan poika, pelastui teloitukselta.

 

Äiti Ida Merikarvialta Köörtilän kylästä. Perusti kauppaliikkeen Kirkkokadulle, joka paloi 1914. Sunniemen kartanosta mm hakivat maidot täältä. Kuoli -53.

 

Fredrikin Isoisä oli sukunimeltään Österholm, papin poika Ahvenanmaalta, tuli ensin Ahlaisiin maanviljelijäksi ja kalastajaksi, sitten muutti Reposaarelle sahatyömieheksi.

 

Helvi Esterin äiti Martta Uotila Kiikasta. Isä Frans Ryyppö, myöh Rantapere Kokemäeltä. Maanviljelijä.

 

 

6. Haastattelu

 

Annin äiti on Lempi Maria os. Anttila. Kuoli Annin synnytykseen -33. Isä Siikaisista, maanviljelijä. Lempi 10 v. vanhempi kuin miehensä.

Isoisä, tuffa,  Leppä-Jussi. Teurastaja. ankara mies, pani pojan töihin. 10 v. Amerikassa metsätöissä. -14 olivat lähdössä uudestaan Amerikkaan, mutta maailmansota esti matkan.

Serkku on tehnyt sukututkimusta.

Isoäiti, mummi oli talossa piikana, oli paljon nuorempi. Kylältä hommattiin puhemies, joka meni rattailla asiaa hoitamaan. Maija, edellinen vaimo oli kuollut. Piika meni emännäksi leskelle. Mummi oli sellainen vaitonainen ihminen. Sellainen kertomus on, että kylällä oli Heinä-Jussi, sukunimeltään Kuisma, joka kyseli yöpaikkoja, kulki talosta taloon, ja jos ei päässyt, kirosi talon, ja joskus kirous tuntui tehoavankin, pahoja asioita tapahtui.

 

 

H. Uddfolk lähetti bibliografian Reposaarta koskevasta kirjallisuudesta. Sikäli tämä asia on jo tehty, mutta bibliografiaa voidaan edelleen täydentää, ja Uddfolkin bibliografiassa ei ole kirjojen sisältöä kerrottu tarkemmin, että sellainen bibliografia voitaneen vielä tehdä.

 

7. Haastattelu 14.3.2015. Reposaaressa.

 

Juha Suominen ja Kyösti Halonen asuvat Kirkkokatu 3:ssa ja remontoivat ja kohentavat taloa. Asuvat myös Helsingin Pihlajamäessä.

Kyösti Kalervo Halonen, s. -49 Helsingissä. Perhe asui Taka-Töölöössä.

K. on käynyt ammattikoulun, teknisen koulun ja teknisen opiston. On insinööri, aina ollut töissä opiskeluajankin. Nokialla oli tuotekehittely insinöörinä. Haapajärvelle (Oulusta 130 km etelään) tehtaanjohtajaksi. Oma elektroniikka-alan yritys Helsingissä. Nyt eläkkeellä.

Isä Kyösti Emil Halonen s. -18 Viipurista, muutti Helsinkiin perheineen. Autonasentaja ja rakennushommissa. Linnassakin ollut mm salakuljetuksesta. Helsingissä meni naimisiin:

Lyyli Sofia os. Oksanen. Vihdistä. Kotiapulaisena, Elannon myyjänä.

Isän isä. Eemil Halonen s. 1890-luvulla. Kotkasta, Vaikutti Viipurissa. Oma firma, mm työkaluja. Viipurin varuskunnassa huoltoupseerina -20 luvulla. Lopussa kapteeni. Osasi monia kieliä: Venäjää, Saksaa, Ruotsia, Englantia. Kuoli kun K. oli 7-vuotias. Äiti haettiin keskellä yötä töihin, vaikka isoisä oli juuri kuollut.

Isoisän veli oli Hennalan vankileirillä. Oli puna-armeijan eversti. Isoisä upseerina sai veljen pelastettua kun meni uniformussa hakemaan tämän.

Oli  johtaja työkalufirmassa, 190-senttinen, kova laulumies, reilu, siltä kävi kaikki temput; kerran sanoi, että lähetään vähän ajelulle, ja mentiin ravintolaan, missä sai sitten syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksoi.

Isoäiti oli kotirouva, piika oli ollut, apuemäntänä Klaus Kurki ravintolassa. k. -56. Asui isän siskojen luona. K:n perhe asui monta vuotta alivuokralaisena isovanhempien luona.

Isoisän isästä ei tiedä. Isoäidin äiti kun tuli vanhuudenhöperöksi, katsoi ikkunasta: ”Mitähän tuollakin on laukussa, mitähän tuollakin… ”

Äidin puolen isovanhemmista: isä oli kuollut kun K. syntyi. Mummun tunsi. Pientilallisia Vihdistä. 1 h tila ostettiin Viipurista. Äiti lähti nuorena kotoa Tuusulaan hammaslääkärin piiaksi. Mummu eli 84-vuotiaaksi.

 

 

8. Haastattelu 18.3.2015 Kaarinassa.

 

Kari Ilmari Saarikoski s. -48 Ahlainen (Anttoora).

Asunut Anttoorassa, Porissa, Helsingissä, Reposaarella, Pohjan kunnassa, Kaarinassa.

Isä Eero Aulis Saarikoski, s. -08 k. -60. Anttooran luotsi, tilallinen. Laittoi ja laitatutti joka kevät reimarit laivareiteille. Puut kaatoi omasta metsästä. Oli myös merillä, joista matkoista joskus harvoin innostui kertomaan hauskoja juttuja. Australiasta kerran lähti laivasta ja Kustaa S. maksoi viulut. Jatkosodan aikana seilasi Oslon ja Kirkkoniemen välillä. ”Anttooran elämää ja ihmisiä”- kirjassa on hänestä ja hänen suvustaan.

Äiti Aune Alice (Liisa) os. Mäkelä. Anttooran Soukasta, oikeastaan Porista, s. -15 k. -94. Kirjoittanut muistelmansa, joista tiedot tässä bibliografiassa. On myös kirjoittanut ja tehnyt sukututkimusta, joista paperit on Karilla järjestämättä ja aimo Saarikoskella muistelmien ensimmäinen osa.

Karin 1. vaimo Helena s. -49 os. Vänskä. Helsingistä. Taiteilija. Kari ja Helena erosivat. Äiti Kaija os. Manner. Taiteilija. K:n äiti Manner, oli viisas, rauhallinen ja suuri. Kotirouva lähinnä, Maunulassa Helsingissä.

H:n isästä, joka oli karjalainen, Kaija on eronnut. Sitten naimisissa Rauno Ekholmin kanssa. Kielenkääntäjä. H. adoptoitiin.

Karin 2. vaimo. Eva. Kielenopettaja, rehtori. Porilainen, Karin nuoruuden rakastettu. (Tiedot unohtu ottaa, täydennettävä)

Eero Saarikosken isä oli Kustaa Saarikoski, jonka elämästä on ”Anttooran elämää ja ihmisiä”- kirjassa. Ja sukututkimuksiakin on tehty. Samoin isoisästä Anders Aksell Forssista. Samoin Reposaaren historiassa ja Asko Nuotion kirjassa on heistä. Kari itse ei heistä muista mitään henkilökohtaisesti.

Liisa Saarikosken isä Otto Mäkelä oli Hämeestä kotoisin. Vossikkakuskina Helsingissä. Isäntänä Soukassa. Semmoinen tarina on, että joku oli synnyttänytkin siellä vossikassa. Vaimo Veera Mäkelä os. Nordlund. Hänestä on Anttoora- kirjassa. Oli mukava ihminen. Hänen isänsä oli Heindrich Marhaine. Pohjois-Saksasta Lyypekin läheltä Saltzgitteristä. Suomessa lasitehtaassa muotoilija, hioja. Veli meni Ruotsiin samaan aikaan. Tutustui kirjeitse Veeraan, asuivat sitten Porissa, jonne Veera muutti Soukasta.

Reposaarelaiset Tuulikki Salminen os. Tyrsky sekä Marja Forsselius os. Tyrsky, ovat myös Saarikosken, Forssin sukua.

 

 

9. Haastattelu. Reposaaressa 4.4.15

 

Suominen, Juha, s. -53 Porissa. Syntynyt ”Äidin esikoisena” Uudellakoivistolla asuttaessa. Lapsuus Musassa. 8 v. Puuvillan taloissa 8. osassa. ”Oikeastaan elämäni alkoi Kartanonmäessä”.

Isä Puuvillassa. -29 syntynyt, teki päivätyönsä aluksi Outokummussa, myöhemmin Puuvilassa.

Äiti Toini Johanna os Kumlin. -31 syntynyt. Tehtaalainen (Kumpi se oli ja mikä toisen ammatti?)

 Hankki tontin Kartanonmäestä. Alettiin rakentamaan taloa, kun oli alle kouluikäinen. Sieltä meni koulua käymään Väinölään. 1-8 luokat siellä. 7. luokalla isä vei Porin musiikkiopistoon. Opiskeli viulun soittoa.

Tässä vaiheessa taustalla kuuluvien ”Lauantain toivottujen” inspiroimana Juha innostui sanomaan: ”Toivo Kuula on Suomen Rahmaninov. Samaa tasoa säveltäjänä.”

Opettajina musiikkiopistossa olivat Porin Kaupunginorkesterin viulisti Ilkka Talvi mm. ym. tunnettuja viulisteja.

Ammattikouluun. Opettaja Helga Jeret, tarttolainen ikäneito, esti Juhan pääsyn oppikouluun. ”Ethän nyt sinä kuvittele pääseväsi tästä eteenpäin”. Ei saanut edes pyrkiä. On silti ainoa Väinölän koulusta, jolla on kaksi ylintä ulkomailla suoritettua korkeakoulututkintoa: Kiovan ja Moskovan Tsaikowski- konservatorioissa.

”Kun tarttolaisesta ikäneidosta päästiin eroon, olivat 2 vuotta, 7-8 luokat, ihania aikoja, jokaisella aineella oli omat opettajat, kaikki miehiä.”

Sitten olivat vuorossa Porin teknisessä ammattikoulussa rakennuspuolen maalarinopinnot. ”Äärimmäisen antoisaa aikaa. Erityisesti ne opettajat.”  Hannes Tuura oli fysiikan opettajana. ”Jos olisin sen ymmärtänyt, mikä tämä ihminen oli, vanha mies, olisin pyytänyt häneltä yksityistä aikaa.” Hän olisi ollut hyvä ymmärtäjänä, Juha olisi puhunut hänelle asioista.

Matematiikan opettajana oli Eelis Maula. ”Aivan ihana ihminen.” Metallipuolella opettajana oli Erkki Elo, harrastelijamuusikko, soitti saksofonia Porin työväenorkesterissa.

Opiskelun ohessa Juha oli maalarina Fagerin maalausliikkeessä, Porin Teatteria remontoitiin -72 Suomalaisen teatterin 100- vuotisjuhliin. Tämä oli samana vuonna kun Kekkonen kävi Porissa, tämä katseli telineiltä presidentin tuloa Raatihuoneelle.

Töiden lisäksi kävi laulutunneilla. -72 rupesi teatterin iltanäyttelijäksi (harrastelijanäyttelijä ammattilaisten joukossa). Ensimmäisenä roolina oli husaariupseeri Emerich Kalmanin oopperassa Sirkusprinsessa.

Tämän kautta pääsi -77 opiskelemaan laulua Kiovaan (”Konservaorio on Maidan- aukiolla”).

Konsertteja on ollut Neuvostoliitossa, Venäjällä ja Suomessa. ”Hienoin, vaikuttavin esiintyminen on ollut Pietarin Talvipalatsin aukiolla 9.5.2005, presidentti Putinin, kansainvälisten vieraiden ja monikymmentuhatpäisen yleisön ja Venäjän yleisradion ja televisiokanavien välittämän Voiton päivän konsertti , Venäjän tunnetuimpien taiteilijoiden kanssa esiintyminen.” Lauloi siellä laulun ”Tumma yö” venäjäksi. ”Lähetys oli maan televisiossa ja radiossa. Yli 40.000 vierasta oli paikalla.” ”Suomen media kommentoi kohdallani: ’Miten kehtasit esiintyä? (Turun Sanomat).’ ”

Äidin isä, tuffa, oli Vihtori Fabian Kumlin. Jotkut Vihtorin veljistä menivät Amerikkaan ja ovat siellä kadonneet jäljettömiin.

Isän suku on tullut alun perin Ruotsista. 1778 Ruotsin kuninkaan käskystä Kullaan Leineperin ruukkiin sepäksi kankipajaan, sukunimi oli tuolloin Winterqvist, joka  on sitten muuttunut vuosien saatossa. Välillä on ollut muita nimiä ja lopuksi Suominen. Pontus Kullaalla on yksi esi-isistä. Sauna siellä, mikä on valkoisten talon vieressä, on Pontuksen talon hirsistä. (”Nämä tiedot on etsinyt ja tallentanut nuorin sisareni Sinikka Suominen.” Sinikka Elina Oskarsson os. Suominen. Muutti 80- luvun alussa Ruotsiin Tukholmaan.)

Isän isä, rappari, Väinö Suominen; vaimo, siis isän äiti, Suoma Anttila.

Äidin puolelta päättyy kun tullaan Lavian Lassilan Anttilaan. Nämä tiedot täydennetään kaikki kun mennään haastattelemaan Juhon äitiä Poriin.

Isän isä oli rakentamassa mm. Satakunnan keskussairaalan päärakennusta. ”Mutta myös äidin isä, Vihto Kumlin, jonka tunsin hyvin, oli tekemässä rakennuksen ikkunoita, joiden takana hän sitten myös kuoli.”

Kuva äidin synnyinkodista Noormarkun Lassilasta. (Kuvat tulevat tekstin jälkeen erikseen).

Nämä tiedot ovat alustavia, koska ne korjataan ja täydennetään Juhan äidin haastattelun yhteydessä.

Juhan julkaisemista albumeista tulee tiedot bibliografiaan.

 

 

10. Haastattelu 23.10.2015

 

Toivo (Topi) Henriksson, s. -28.

Rantaparlamentin perustajajäseniä. Ja sen orkesterissa. Soittanut kahdessa Reposaaren bändissä ja armeijassa varusmiesorkesterissa, Lentorykmentti 4. Veikko Kaskisen ja Teuvo Naarmalan yhtyeet Reposaaressa. T. soitti saksofonia ja rumpuja. Tähän Naarmalan yhtyeeseen tuli Eino Grön laulamaan, otti silloin ensi askeliaan laulajana.

Eino Grönin on tuntenut läheisesti siitä lähtien kun tämä tuli orkesteriin. Heidän välilleen syntyi kaveruus, joskus soittelevat päivittäinkin, Eikka on kuin pikkuveli tavallaan, ystävyys jatkunut aina tähänkin asti. Nyt Grön on tulossa Reposaaren munkkiravintolaan laulamaan, ja Rantaparlamentin orkesteri on ikään kuin lämmittäjänä.

T. on eläkkeellä. On ammatiltaan mainospiirtäjä, somistaja. On käynyt Helsingissä myynti- ja mainoskoulun ym kouluja ja kursseja. Mainosalalla on ollut töissä. T. on piirtänyt Reposaaren viirin.

Isä Eino H. s. -01. Reposaarella. Isänsä oppipoikana oli Sahalla. Lämmittäjänä hinaajissa, Konepajalla montööri, työnjohtaja. Haclinin luottomies. Lopulta tekninen johtaja.

Äiti vähän nuorempi.  Kankaanpäästä kellosepän tytär. Kotirouvana.

Isän isä John Kaup. Kristiinankaupungin läheltä, sieltä tuli Villa Londonin kylpylään sepäksi. Siellä oli pieni paja. Sitten oli konemestarina sahalla ja konemestarina hinaajillakin. Vaimo Niina Brandfield. Talousnainen sahalla. Vanhemmat olivat aatelisia Saksasta. Tuli Villa Londoniin hommiin ja siellä ovat tutustuneet.

Kun Hacklin perusti konepajan, haali siihen työmiehiä, ja molemmat isä ja isoisä menivät sinne töihin. Isoisä oli Hansu- hinaajalla mm. konemestrina. T. muistaa isoisän hyvin. Hän oli erittäin kätevä, teki mitä vaan. Puolet elämästä vietti hinaajan konehuoneessa, siellä oli kaikki puhdasta, messingit kiilsivät, kehuttiin että se oli palatsi. Konehuoneessa oli pieni verstas ja J. teki siellä leluja ja kaikkea. Myös hän teki veneitä ja kaikenlaisia vehkeitä.

Reposaaressa oli vuosisadan alussa venäläinen varuskunta. Heillä oli tykki Varvinrannassa. Tykki oli epäkunnossa, ja Tuffa ja isä haettiin hätiin. Tykki remonteerattiin ja sitten sillä ammuttiin. Osui Ahlaisiin lähelle kirkkoa. Tästä tapahtumasta on Ahlaisten historiassa.

Tuffa oli Hansussa hinaamassa laivaa teräsvaijerilla rediltä ulos Reposaaren suntissa, kun laiva oli kääntynyt. Isoisä tuli kirveen kanssa kannelle ja hakkasi vaijerin poikki, muuten laiva olisi kaatunut.

Henrikssonin nimestä: Kun Tuffa oli Villa Londonissa hommissa, omistaja Gustafsson sanoi, että jos haluat olla täällä töissä sinun täytyy valita uusi nimi. Henriksson sitten valittiin.

Kumpikaan, isä ja isoisä eivät olleet kummallakaan puolella punakapinassa, ei ole tiedossa kuinka välttyivät siitä, kummallekin puolellehan vietiin miehiä väkisinkin.

Serkku Harri Henriksson on tehnyt sukututkimusta, siitä näkee tarkat vuosiluvut ym.

Äidin äiti Suoma Ruokolainen, os. Wahlroos. On sukua Akseli Gallen-Kallelalle.

Äidin isä oli Aukusti Ruokolainen. Hän oli kelloseppä ja sirkuksen tirehtööri.

 

Toivon vaimon haastattelu jäi hieman lyhyeksi ja vaatii tarkennuksia:

Toivon vaimo, Saara s. -30 Puutäin luodossa, Katavan lähellä. Töissä Konttorissa Hacklinilla.

Isä satamatöissä ja työnjohtajana. Tuli Lampaluotoon, toinen veli meni Rankkuuseen.

Isän vanhempia ei nähnyt. Rakennustöissä mm Hansholmassa. Isoisä kuollut kun isä oli 7 vuotias. Kuoli keuhkotautiin.

Äiti on Hangossa syntynyt. Eli Lampaluodossa.

Äidin isä oli kivityömies. Punakapinaan hän lähti pyssy mukana. Kuoli Lappeenrannan vankileirillä Konnunsuon vankilassa.

Äidin äidiltä kuoli molemmat aviomiehet. Ensimmäinen oli kalastaja ja hukkui, toinen kuoli vankileirillä. Kumpaakaan ei ole voitu haudata.