Tärkeimmät väitteet ja keksinnöt luettelona:
1. Filosofiassa on pakko ottaa kantaa siihen, onko muualla universumissa elämää vai ei, koska muuten emme tiedä ihmisen asemaa maailmankaikkeudessa: olemmeko ensimmäisiä vai olemmeko luotuja vai olemmeko jotain siltä väliltä? Tai sitten kysymys voidaan jättää avoimeksi, jolloin maailmankuva jää puutteelliseksi. Tässä otetaan se kanta, että muuallakin on elämää ja ihmisenkaltaisia olentoja ja myös ihmistä korkeampia olentoja.
2. Väite: kaikkeus on olemassa
on yhtä varma totuus kuin Descartesin cogito, ergo sum.
3. Descartesin cogitosta ja kaikkeuden olemassaolosta seuraa todellisuuden olemassaolo aisteistamme riippumatta, tietoteoreettinen realismi. Realismi on totta senkin takia, että idealismista seuraa solipsismi. Ja vaikka on totta, että loogisista syistä meillä on vain aistimukset ja havainnot todellisuudesta, ja siksi voidaan väittää, ettei muuta sitten välttämättä olekaan, on meillä kuitenkin järki päässä ja mahdollisuus päättelyjen tekoon. Voimme miettiä ankarasti asiaa ja päättelyjen selkeä lopputulos edellä mainituilla perusteilla on, että ulkomaailma on olemassa siitä riippumatta onko sitä kukaan havaitsemassa. Realismi on siis totta ja se voidaan todistaa.
4. Kehitysopista ja ihmisen olemassaolosta sekä aikojen ja paikkojen runsaudesta seuraa myös ihmistä korkeampien olentojen olemassaolo. Se ei ole siis pelkkä kannanotto vaan todistettu, ainakin huolellisesti perusteltu päätelmä.
5. Todellisuus voidaan jakaa neljään tasoon: aineen, elämän, ihmisen ja ihmistä korkeampien olentojen tasoihin. Näitä voi tarkastella viideltä kannalta: aineen kannalta, hengen kannalta, yhteisöllisesti, paikallisesti ja historiallisesti.
6. Myös empiiriset tieteet voitaisiin jaotella sen mukaan mitä todellisuuden tasoa ja aspektia ne tutkivat. Tieteellisessä selittämisessä kaikille asioille on syy aina fysikaalisella tasolla, biologisella tasolla, psykologisella tasolla, sosiologisella tasolla ja teologisella tasolla yhtä aikaa, vaikka jokin taso eri tilanteissa voi olla tärkeämpi kuin muut tasot.
7. Maailma voidaan jakaa neljään-seitsemään tasoon ja alkua, kehitystä ja loppua, samoin kuin luomista ja kehitystä on syytä tarkastella joka tasolla erikseen, jotta luomisen ja kehityksen samoin kuin materialismin ja idealismin väliset ristiriidat ratkeaisivat. Nämä tasot ovat: 1. Maapallo, a. Maapallon nykyinen järjestys, b. Maapallon koko historia ja tulevaisuus, 2. Aurinkokunta, 3. Oma galaksimme: Linnunrata, 4. Universumi, a. Näkyvä avaruus, tunnettu universumi, b. Metagalaksi, galaksiavaruus, c. Kaikkeus.
8. Materialismin ja idealismin yhdistäminen: maapallon nykyinen järjestys on luotu, mutta kaikkeus kokonaisuutena on aina ollut ja tulee aina olemaan, sen elementit ovat ikuisia. Aine ja henki ovat aina yhtä aikaa, ensisijaisuus riippuu näkökulmasta. Peruselementtejä ei tunneta.
9. Todellisuuden kuvaamisessa ja selittämisessä on syytä tehdä eri teoria mikromaailmalle, ihmisten aistien maailmalle ja makromaailmalle niin kauan kuin ei sitä kuuluisaa kaiken teoriaa, yhtenäisteoriaa ole keksitty. Tässä esitetään yksi suunnitelma ja käsitepohja kaiken teorian rakentamiselle.
10. Mikromaailmasta esitetään muutamia vinkkejä atomifyysikoille: 1, 2, 3, 4, 5. Luku 3.
11. Luomisteorian ja kehitysopin ristiriidan ratkaisu on se, että n 4000 eKr Jumala loi maapallon nykyisen järjestyksen ja me olemme silloin luodun Aatamin jälkeläisiä, mutta siitä huolimatta meidän tyyppisiä ihmisiä on ollut 40.000 vuotta niin kuin tiede opettaa. He vain ovat edellistä ihmiskuntaa ja luomiskertomus ihmiskunnan osalta kertoo vain ajoista n 6000 v sitten ja siitä eteenpäin. Muutenhan luomiskertomus ja tieteen käsitys ovat hyvin samanlaisia, luomiskertomus on vain uskonnollinen ja taiteellinen esitys, kun taas nykyään ajattelemme tieteellisesti, biologisesti, geologisesti, tähtitieteellisesti jne.
12. Galaksien erkaneminen toisistaan ja sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat, saattaakin johtua äärettömän tilan ominaisuuksista, eikä se tarvitsekaan mitään fysikaalista selitystä.
13. Alkupamausteorian viat. Luku 5.3.1.
14. Ikuisuuden ja äärettömyyden olemus. Luvut 5.4.2, 5.4.3.
15. Johtopäätöksenä tullaan siihen tulokseen, että metagalaksi, galaksiavaruus on sama kuin kaikkeus, muita universumeja ei ole, ja metagalaksi jatkuu kauemmaksi kuin näkyvä universumi, tuntemamme universumi.
16. Esitetään yksi Jumala-todistus, joka ylittää ja yhdistää vanhan kosmologisen (koska kaikelle on syy, täytyy olla ensimmäinen syy, jumala) ja ontologisen todistuksen (koska jumala on täydellinen, hänen ominaisuuksiinsa kuuluu myös olemassaolo), jotka on täysin pätevästi kumottu filosofiassa jo kauan sitten, kehitysoppiin ja universumin ikään ja kokoon, paikkojen ja aikojen ylenpalttiseen runsauteen. Ja tätä todistusta ei ole vielä kumottu. Luku 5.4.7.