Kun tarkastelemme todellisuutta sellaisena kuin se on, niin huomaamme, että on olemassa ”kivikunta”, kasvikunta, eläinkunta ja ihmiskunta1. Ja sitten avaruus ja tähdet. Sen lisäksi on mahdollisesti henkimaailma, Jumala, jumal’olennot ja enkelit, näkymätön maailma ja taivaan maailma, sitten on vielä kirjallisuuden maailma, kuvataiteen maailma, virtuaalimaailmoja ym mielikuvitusmaailmoja, joita kaikkia todellisuudessa ei ole olemassakaan. Muiden tähtien elämästä ja ihmisistä emme tiedä vielä onko sellaisia vai ei, mutta filosofiassa on pakko tehdä oletus jompaankumpaan suuntaan, jos haluaa esittää jonkin maailmankuvan, koska vastaus tähän kysymykseen vaikuttaa ratkaisevasti kokonaiskuvaan maailmasta, maailmankuvaan.
Mikä tässä on varmaa ja mikä ei? Perinteisesti väitetään, että varmaa on vain oma olemassaolo: ajattelen, siis olen; cogito ergo sum, Descartesin perusoivallus. Kuitenkin tämä johtaisi solipsismiin; siihen, että vain tämä ajatteleva minä olisi olemassa, mikä on absurdi ajatus, niin että huoleti voimme ajatella muutakin olevaksi. Filosofisesti vastaansanomaton väite Descartesin vastaansanomattoman väitteen lisäksi on myös se, että kaikkeus on olemassa. Näistä kahdesta varmasta totuudesta kyllä seuraa kaiken muunkin olemassaolo, kivikunnan, kasvikunnan ja eläinkunnan. Ja tähtien ja galaksien (Katso tarkemmin Luku 5.4.1). Ja ihmisen olemassaolo asettaa meidät sen todennäköisyyden eteen, että onhan sitten voinut äärettömässä ja ikuisessa universumissa kehittyä – jos kehitysoppi edes jossakin muodossa pitää paikkansa - myös ihmistä korkeampia olentoja, joita nimitetään seuraavassa enkeleiksi ja jumal’olennoiksi. Asiaa ei nyt enempää perustella, se tehdään myöhemmin (Luku 5.4.6), mutta heidän ja ulkoavaruuden olentojen olemassaolo oletetaan tässä filosofiassa.
2.1. Todellisuuden neljä tasoa ja viisi aspektia
Kappaleiden ja elävien olentojen kannalta ajateltuna voidaan huomata neljä tasoa, porrasta:
d. Ihmistä korkeammat olennot
c. Ihmisen tasoiset olennot
b. Eläimet, kasvit ym elolliset
a. Aine ja energia
Näitä voidaan sitten tarkastella monelta kannalta, aineen kannalta tai hengen kannalta, paikallisesti, yhteiskunnallisesti, historiallisesti, (miksei myös eettisesti ja esteettisesti, vaikka se tässä sivuutetaan) ja näitä näkökulmia, aspekteja vastaa myös tietyt empiiriset tieteet, vaikka tieteiden nykyinen jako ja järjestys on muodostunut historiallisesti sattumanvaraisesti eikä tällä tavoin teoreettisesti analysoituna ja eriteltynä:
1. aspekti: Aine:
d. Enkelien ym jumal’olentojen ruumis, keho (teologia)
c. Ihmisten ruumis, keho (fysiologia)
b. Solut, elävien olentojen keho (kemia, biologia)
a. Aine, erilaiset kappaleet ja myös planeetat ja tähdet (kemia, fysiikka, geologia, tähtitiede)
2. aspekti: a. Henki:
d. Jumal’olentojen henki (teologia)
c. Ihmisen psyyke (psykologia)
b. Elämä (biologia)
a. Energia (fysiikka)
2.b. Tietoisuus, äly:
d. tietoisuus kaikesta
c. tietoisuus itsestä ja maailmasta
b. esitietoisuus
a. tiedottomuus
3. aspekti: Yhteisöllinen aspekti:
d. Enkeli- ym yhteisöt (teologia)
c. Ihmisyhteisöt (sosiologia, taloustiede ym yhteiskuntatieteet)
b. Eläinyhteisöt (biologia, etologia)
a. Ainejoukot (fysiikka, tähtitiede)
4. aspekti: Paikka-aspekti, maantieteellinen eli levinneisyys-aspekti
d. Enkelien ym levinneisyys (teologia, tähtitiede)
c. Ihmisen tasoisten olentojen levinneisyys (maantiede, tähtitiede)
b. Eläinlajien levinneisyys (maantiede, tähtitiede)
a. Aineen ja energian jakautuminen maapallolla ja muualla (fysiikka, geologia, tähtitiede)
5. aspekti: Historia-aspekti, aika-aspekti:
d. Jumalten historia (teologia, historia)
c. Ihmisten historia (historia, antropologia)
b. Eläinkunnan historia (paleontologia)
a. Aineen ja energian historia (fysiikka, kosmologia)
Olemassa olevan todellisuuden tarkasteleminen tällä tavoin auttaa meitä jäsentämään, mitä kaikkea todellisuuteen kuuluu tai voi kuulua. Käsitteiden, ihanteiden, tavoitteiden, valheiden ym sellaisten olemassaolo on sitten erilaista olemista kuin tämän koko varsinaisen todellisuuden olemassaolo (Katso Luku Ontologia).
2.2. Maailma-sanan eri
merkitykset
Jos ruvetaan tarkastelemaan minkälainen maailma on ja miten se on luotu tai kehittynyt, joudumme huomaamaan, että maailma-sanaa käytetään hyvin monessa erilaisessa merkityksessä. Kun jotkut teologit väittävät, että Jumala on luonut maailman tyhjästä, creatio ex nihilo, niin mitä he oikeastaan silloin tarkoittavat? Tai kun materialisti sanoo, että maailma on aina ollut ja tulee aina olemaan, niin mitä hän silloin tarkoittaa? Kun asiaa perusteellisesti analysoidaan, huomataan, että maailmaa myös on tarkasteltava eri tasoilta niin kuin edelläkin tarkasteltiin kappaleita ja elollisia
olentoja monelta kannalta:
Voidaan väittää, että maapallon nykyisen järjestyksen tasolla maapallon tilanne on luotu, Jumalan luoma tilanne, kun tällainen oletus Jumalan olemassaolosta tässä perustellusti tehdään. Sen sijaan kaikkeuden tasolla voidaan sanoa, että maailma siinä mielessä on aina ollut ja tulee aina olemaan, eikä kaikkeuden tasolla voi olla luomista muuta kuin korkeintaan kaikkeuden nykyisen tilan suhteen, muttei olemassaolon suhteen eikä joka suhteessa. Kaikkeus on aina samanlainen tai sitten se kehittyy tai sen laatua muokkaillaan, mutta sen on loogisista syistä aina täytynyt olla ja se tulee aina olemaan. Luominen tyhjästä olemassa olevaksi tällä tasolla on filosofinen ja teologinen väärinkäsitys ja looginen mahdottomuus, älytön ajatus, joka olisi jo syytä unohtaa ja panna historian romukoppaan.
Seuraavassa tulemme tarkastelemaan näitä kaikkia tasoja siltä kannalta, että mitä kaikkea ne sisältävät ja millaista alkua, kehitystä ja loppua milläkin tasolla on havaittavissa ja kuviteltavissa. Mikromaailmaan kuuluvat tässä kaikki aineen rakenteen ja kehityksen asiat, keskimaailmaan 1, 2, ja 3, ja loput kuuluvat makromaailmaan. Linnunrataa pystymme vielä käsittelemään tavallisilla ajan ja paikan käsitteillä, mutta toisaalta siihenkin sisältyy jo paljon tuntematonta, emme tiedä minkälaisia planeettakuntia missäkin on, muualla voi olla niin erilaisia luonnonlakeja, että parempi on ajatella sen kuuluvan makromaailmaan, meille tuntemattomaan avaruuden kokonaisuuden käsittämättömään mysteeriin.
Meidän on syytä muistaa, että tieteellämme tunnemme vain maapallon nykyisen järjestyksen, eikä siitä voi kovin paljoa yleistää avaruuden muiden paikkojen ja aikojen asioihin ja luonnonlakeihin. Tai on ainakin epäselvää ja kiistanalaista, kuinka paljon voimme yleistää, eikä tätä kysymystä edes kunnolla käsitellä fysiikassa ja tähtitieteessä tällä hetkellä. Yleistysmahdollisuudet oletetaan keskustelutta aika suuriksi.
2.3. Todellisuuden luonne
Todellisuus on luonteeltaan siis toisaalta aineellista ja toisaalta henkistä. Kumpaakaan ei tarvitse redusoida toisiinsa, vaan ne ovat aina yhtä aikaa olemassa. Tämän voi havainnollistaa seuraavasti:
jumalten ruumis
AINE jumalten psyyke
ihmisen ruumis
ihmisen psyyke
solut
elämä
aine HENKI
energia
Todellisuudessa joka tasolla on aina aine ja henki yhtä aikaa olemassa.
Mitkä sitten ovat kaiken aineen ja energian peruselementit, sitä käsitellään luvussa 3.3. Peruselementit ovat ihmiselle edelleen salattuja, todellisuuden perimmäinen olemus on vielä tuntematon asia.
1 Pakko sanoa suoraan, kun jotkut lukijat ovat menneet harhaan tässä kohden, että tämä arkaainen muotoilu on tässä puhdas tyylikeino eikä sisällä mitään varsinaista filosofisen tietämyksen takapajuisuutta.