Universumin ja Jumalan suhde ja evoluutio

Universumin kokonaisuus on aina yksi ja sama. Sillä ei ole kokonaiskehitystä. Korkeintaan vaiheita ja laadun muutosta ikuisen pituisissa sykleissä ja täydellistymisen prosessissa. Kaaos- ja tasapainotilojen vaihtelua on osissa, ei perimmäisessä kokonaisuudessa, perimmäisessä olemuksessa, joka on yksi ja sama, yksi ja ikuinen ympyrä.

Jumalan ja alienien puuttumista  maapallon ja sen eliöiden historiaan, luomista, ei voi poissulkea. Niinkuin ateistit ja naturalismi tekevät. Ei myöskään evoluutiota. Niinkuin kretut taas tekevät. Ja kaikkia näitä on myös voinut ikuisesti tapahtua kaikkialla universumissa, sen tähdissä ja galakseissa. Se on ikuinen ympyrä, jolle ei ole alkukohtaa näkyvissä. Eikä tarvitse ollakaan. Sekä universumi että Jumala ovat ikuisia. Universumi entiteettinä, Jumala sen korkeimpana olentona. Kumpi on ensisijainen, on kysymys jota ei nouse, jota ei tarvita. Jumala on luonut universumin, universumi on kehittänyt Jumalan. Ikuinen ympyrä, kumpikin yhtä aikaa pitää paikkansa. Muuten olisi vain fysikaalinen, aineellinen maailma, mutta maailmaa on aina atomeista elämän kautta ihmiseen asti. Eikä se ihmiseen jää. Eikä ole jäänyt.

Universumi on yksi ja ikuinen entiteetti, jolla ei ole alkua eikä loppua, Jumala on  sen korkein olento, jolla ei ole alkua eikä loppua; ne ovat molemmat yhdessä yksi ja ikuinen ympyrä ja erikseen yksi ja ikuinen ympyrä.

Voidaan sanoa ettei tässä tarvita kuin universumi. Jumala on turha. Mutta universumi on jo ikuisuus sitten tuottanut täydellisen olennon, joka on jo ikuisuus sitten alkanut tuottaa ikuisia ja täydellisiä olentoja. Tai päinvastoin, Jumala on luonut universumin, koska tässä ei ole ”munaa eikä kanaa”, niinkuin siinä kysymyksessä kun kysytään, kumpi oli ensin, vaan on vain ikuinen ympyrä.

Myös kaikki universumin muut entiteetit ovat ikuisia, niiden kehitys on ikuista tasapainotilojen ja kaaostilojen vuorottelua. Tähtien olemassaolo on ikuista, mutta yksityiset tähdet eivät ole ikuisia. Samoin on jokaisen universumin asian kohdalla, atomeista galakseihin asti, solusta ihmiseen asti. Jokainen yksilö voi myös kehittyä ikuiseksi, on ikuisia planeettoja ja ikuisia olentoja.

Tämä on se kokonaisuus johon evoluutio on laitettava maapallolla. Sitä ei voi siitä irroittaa. Jumala ja alienit ovat voineet täällä tehdä luomistöitä, sitä ei voi etukäteen sulkea pois.

Etukäteen poisulkemista ei tue kuin maailmankatsomus, ateistinen ja naturalistinen maailmankatsomus, ei tiede, ei tiede sinänsä. Laadullisia hyppäyksiä evoluutiossa voi olla yhtä hyvin pelkästään evoluution takia kuin myös puuttumisten, istutusten, henkimaailmasta tuomisen ym luomisen ja olemassaolevien asioiden järjestämisen kautta.

Kun puuttumiset ovat mahdollisuutena, oletuksena mukana, kuva maapallon synnystä ja kehityksestä muuttuu monitahoisemmaksi ja on mahdollisesti todenmukaisempi, niiden poisjättäminen ei vastaa avaruusajan todellisuuden täyteen ymmärtämiseen tähtäävää maailmankuvaa.

Mitään todellista ei jätetä pois, mitään vierasta lisää ei oteta mukaan.

Tämä on filosofisen materialismin ja kaiken tieteen perusperiaate.

Etukäteisteoriat muuttuvat vähitellen vieraiksi lisiksi. Nyt alienien, enkelien, jumalien ja Jumalan poisjättäminen, ja  henkimaailman poisjättäminen on etukäteisteoria, vieras lisä. Ne asiat itse eivät olleetkaan vieraita lisiä, vaan niin ajatteleminen oli vain valistuksen ajalta periytyvä muotifilosofia, jonka nykyinen muoto on naturalistinen ja empiirinen filosofia ja tieteenkäsitys.

Rationaalista filosofiaa ei saa unohtaa. Tiede on rationaalisen ja empiirisen tieteen ikuista vuorovaikutusta ja uuden teorian ja havaintotiedon vertaamista jo saavutettuun parhaaseen mahdolliseen tietoon. Sitä on tieteen itseäänkorjaava prosessi, joka on hidasta, mikä on välttämätöntä mutta aiheuttaa kärsimättömyyttä uusien ja okeiden teorioiden ja mallien kannattajissa.

OS 28.3.2019