Einsteinin teoria

Einsteinin teorian mukaan universumi on neliulotteinen aika- avaruus.

Suhteellisuusteoriassa avaruuden oletetaan olevan tällainen, ja siitä ilmeisesti seuraa, että universumilla on alku ja se laajenee. Ainakin standarditeoria kosmologiassa, alkupamausteoria, BB- teoria olettaa näin, tai sen kaavoista seuraa näin, kun nykyinen tilanne laitetaan kaavoihin ja siitä lasketaan taaksepäin. Tulevaisuudessa laajeneminen jatkuu, tai sitten se pysähtyy joskus, ja jäädään siihen tai alkaa supistuminen.

Näin teoriat menevät, vai olenko oikein ymmärtänyt?

Mutta entä jos tämä malli ei vastaakaan todellisuutta? Voidaan myös ajatella, että universumin avaruus on kolmiulotteinen tila, jossa vain on sellaiset lisäominaisuudet, että sillä ei ole ulkopuolta, kaikki tila on siinä, eikä sillä ole keskipistettä, eli että keskipiste voidaan laittaa mihin tahansa, ja ympäristö on silti yhtä suuri joka suuntaan.

En tiedä, minkälainen matematiikka tässä olisi paras, millainen malli tarvittaisiin, että tällainen tila voitaisiin matemaattisesti hahmottaa ja konstruoida, mutta tällainenhan rajaton avaruutemme loogisesti ajatellen on. Ei sellainen, kuin standarditeoria olettaa tai millaiseen se päätyy. Tällaiseen tilaan galaksit pitäisi laittaa lillumaan, eikä aika- avaruuteen. Aikaa tällä pelkällä avaruudella, tilalla ei vielä ole, aika tulee siinä liikkuville kappaleille erikseen, nopeudesta riippuen.

Yksinkertaisesti sanottuna aika- avaruus ei ehkä päde kokonaisuuteen, vain kappeleilla siinä tilassa on aika- avaruus.

Mitä tapahtuu, jos yhtälöt muunnetaan tällaiseen malliin, sopiiko malli kaikkiin tunnettuihin tosiasioihin, galaksien etääntymiseen, taustasäteilyyn ja aineiden jakautumiseen, joita pidetään standarditeoriaa vahvistavina empiirisinä tuloksina?

Olli Santavuori, 16.10.2017