Sattui niin onnellisesti, että tämän kirjoittajalla oli aikaa, rahaa ja vapaus lähteä ulkomaille seikkailemaan. Aika tarkoittaa sitä, ettei työ sido, raha tarkoittaa sitä että sitä on juuri ja juuri riittävästi, ja vapaus tarkoittaa sitä, ettei ole mitään sellaisia sitovia ihmissuhteita, etteikö voisi jonkin aikaa oleskella ulkomailla.
Yleensä tyynenmeren valtioissa, OSEANIASSA, saa olla joka valtiossa
kuukauden ilman oleskelulupia ja viisumeita. Niinpä alkuperäinen
matkasuunnitelma oli yrittää keksiä joka saarella halpa elämisen tapa ja
oleskella joka maassa kuukauden. Kertomuksesta sitten näkee, kuinka kävi.
Matka suuntautuu ensin FIDZI-SAARILLE. Tämä johtuu lähinnä lentoyhtiöiden
halpamatkojen lipuista. Sen jälkeen on tarkoitus mennä polynesialaisella
laivalla SAMOAN saarille. Sitten lähden joko suoraan TAHITILLE, tai ensin
TONGAAN ja RARATONGAAN (COOKIN saarille) ja sitten Tahitille. Joka paikassa on
siis tarkoitus olla kuukauden, ja Tahitille minulla on kolmen kuukauden
viisumi. Sitten, jos aikaa riittää, voisin vierailla kaikilla muilla saarilla
tai sitten jäädä Tahitille pidemmäksi aikaa, jos on mahdollista keksiä siellä
mukava ja halpa elämisen tapa, olla kalastajan oppilaana jossakin kylässä tai
jotakin muuta romanttista.
Ja jos aika ja raha vielä riittävät, kotimatkalla voisi käydä katsomassa
TEORIHUACANIN suurta pyramidia Meksikossa. Polynesian pyramideihin ja
arkeologiaan on matkani suhteutettu oheisessa englanninkielisessä artikkelissa
(”The Legend of Hawaiki reinterpreted” Liite 1.) Matka on siis kaikin puolin
INDIANA JONES-tyyppinen: suomalainen psykologi-arkeologi
(harrastelija-arkeologi) heittää pikkutakkinsa nurkkaan, riisuu silmälasinsa ja
pukeutuu nahkavaatteisiin, kiinnittää monikäyttöisen ruoskan vyölleen, samoin
revolverin…