10. Raratonga
Lentomatka oli kaunis elämys. Ilma oli selkeä ja meri näkyi koko matkan. Samoa tuli hyvästeltyä pienestä pyöreästä ikkunasta sitä katsellen. Saaret olivat postimerkkimäisen kauniita niin kuin tullessakin.
Tyynenmeren mainingit näyttivät hämmästyttävän suurilta kaukaa ylhäältäkin. Aaltojen välin täytyi olla miltei parisataakin metriä. Kumpi tässä nyt loppujen lopuksi on tärkeämpää, päästä merille seikkailemaan laivaan vai saada olla turvallisesti lentokoneessa?
Hotellin emäntä Antiterri oli vastassa lentokentällä puheliaan pikkutytön kanssa. Samoalta oli sinne soitettu ja ilmoitettu tulostani.. ”Polynesian Airlines” lisäsi näin taas samoalaisten pisteitä ystävällisyyspuolella. Sain kukkaseppeleen ja kukan korvan taakse, ja matka hotelliin oli näin ollen riemullinen, helppo, turvallinen ja mukava. Huone oli omakotitalon mallisen talon yläkerrassa. Yläkerrassa oli toinenkin huone ja siellä asui yksi mies. Alakerrassa asuivat Mike ja Sandra. Mike oli kanadalainen ja Sandra Euroopasta, Sveitsistä.
Antiteri oli hämmästynyt siitä, kuinka osasin lausua hänen nimensä oikein. Hän oli tottunut englantilaisten mongerrukseen, ja suomalaiselle hänen nimensä sanominen oli aivan helppoa. Polynesian kieli on aivan kuin suomen kieltä ääntämisen suhteen, aksentin suhteen.
Talossa oli oikein mukava asua. Mutta näin sunnuntaina Raratongassa ei ollut oikein mitään tapahtumia. Tongalaisen miehen olin lentoasemalla kadottanut näkyvistäni, hänen kaiverruskilpailuunsa olisi tietysti ollut mielenkiintoista mennä, jos se olisi ollut tänä iltana. Lähdimmekin joukolla parin kilometrin päähän hiekkarannalle. Tuulen takia siellä oli ihme kyllä liian kylmä auringonottoon.
Tulin yksin taksilla ja kuulin taksikuskilta vähän Raratongan asioista. Hän ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, mistä polynesialaiset ovat tulleet, sanoi vaan nurkkapatrioottisesti ja humoristisesti, ettei halua olla samoalainen. Saman väläyksen kuulin myöhemmin vielä yhdeltä myyjättäreltä, kun aina välillä kokeeksi kaikkea tällaista kyselin raratongalaisilta.
19.9. Maanantai.
Illalla oli kutsut Miken, Sandran ym kanssa. Kaksi saksalaista oli siellä myös, hammaslääkäreitä, jotka olivat olleet puolisen vuotta Samoalla. He kertoivat mielenkiintoisia juttuja henkilökunnasta ja potilaista samoalaisella hammasklinikalla. Olivat olleet töissä ilman palkkaa, kehitysapuna Saksasta. Samoalaisten suhtautuminen työhön sairaalassa oli ollut järkyttävää. Tavaroita katosi, ja hoidon kannalta tärkeinä hetkinä ei aina saanut henkilökunnalta sitä apua, mitä lääkäri työssään tarvitsisi. Samoalaiset eivät pidä samoja asioita tärkeinä kuin länsimaiset ihmiset.
Tietoja 4.1. Perustiedot Cookin saarista
Kansa:
Cookin saarten maorit ovat polynesialaisia ja monet Cookin saarten heimoista kertovat esivanhempiensa tulleen Samoalta ja Raiateasta. Tradition, perimätiedon mukaan Raratongan ja Uuden Seelannin maorien välillä on myös yhteyksiä. Asukkaita oli 1976 18.110, ja Uudessa Seelannissa on yli 10.000 Cookin saarelaista.
Saarten pinta-ala on 241 km2, joten asukastiheys on 75,1 as/km2.
Kansallisuus:
Saarelaiset kuuluvat Brittiläiseen Kansainyhteisöön ja ovat Uuden Seelannin kansalaisia.
Kieli:
Kieli on hyvin läheinen Uuden Seelannin maorien kielelle ja Tahitin kielelle. Nämä kaikki polynesialaiset voivat ymmärtää toisiaan. Saarilla useimmat ovat kaksikielisiä ja puhuvat myös englantia.
Uskonto:
75% kuuluu ”Cookin saarten kristilliseen kirkkoon” (aikaisemmin ”London Missionary Society”). Lähetystyö alkoi 1821, johtajana John Williams. Monille Cookin saarelaisille kunnioitetuin kristinuskon opettaja oli Papeiha, raiatealainen, joka toi kristinuskon Aitautakin saarelle 1821 ja Raratongaan 1823. Monet saarelaiset ovat olleet hänen esimerkkinsä mukaisesti lähetystyössä, Samoalla, Papuassa ja muualla. Cookin saarten kirkolla on edelleenkin suuri vaikutusvalta muuallakin.
12% on Roomalais-katolisia. Sitten on 13% muita, erityisesti Seitsemännen Päivän Adventisteja ja Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuuluvia.
Elämäntyyli:
Useimmiten vietetään polynesialaisen tradition mukaisia juhlia, ja kirkollisia kokouksia on paljon.
Hallinto:
11.9.1901 Cookin saaret tulivat osaksi Uutta Seelantia. 1965 saatiin sisäinen itsehallinto. Huhtikuussa 1965 oli yleiset vaalit, ja niiden tuloksena saarelaiset jäivät vapaaehtoiseen yhteyteen Uuden Seelannin kanssa. Uusi Seelanti hoitaa ulko- ja puolustuspolitiikan neuvotellen siitä Cookin saarten hallituksen kanssa.
Vaalit ovat joka neljäs vuosi: 1974, 1978 jne. Hallitseva puolue on ”Cookin saarten puolue”, ”Demokraattinen puolue” on oppositiossa.
Terveydenhoito:
Jokainen saari voi nostaa valkoisen lipun ja ympäri saaria ajelevat lääkintäryhmät tulevat antamaan ilmaista hoitoa.
Turismi:
On kontrolloitua. Saarelaisten parissa ei saa asua. Hotellivaraus pitää olla tullessa. Mikään hotelli ei saa olla kookospalmupuuta korkeampi. Ympäri Raratongaa on useita kymmeniä hotelleja, saari on aina täynnä turisteja, koska se on vilkas kauttakulkupaikka Etelämeren lentoliikenteen välietappina.
Historia:
Jokaisella saarella on oma historiansa vuoteen 1901. Vuodesta 1823 lähtien lähetyssaarnaajien vaikutus on ollut voimakas. He tekivät alussa samoja traagisia erehdyksiä kuin Tahitilla[1], ja ne vaikuttavat vieläkin elämään. 1880-luvulla ranskalaiset ja englantilaiset yrittivät kolonisoida saaria omikseen. Kuitenkin saaret liitettiin lopulta Uuteen Seelantiin, paikallinen hallinto puhuttiin ympäri.
Muuta:
Cookin saarten polynesialaiset kutsuvat itseään maoreiksi. Heidän mielestään samoalaiset olivat ”godless”, samoalaisilla ei ollut jumalia ollenkaan, kun siellä ei ollut temppeleitä ja uskonnollista hierarkiaa. Cookin saarilla taas polynesialaisten vanhoja jumalia palveltiin hyvin järjestyneesti. Niinpä myöhemminkin, kristinuskon tultua, juuri Cookin saarilta saatiin parhaat lähetyssaarnaajat kiertämään ympäri Polynesiaa.
Pääsaari Raratonga on ympyränmuotoinen, ja rantaa pitkin menee tietysti tie. Vaikka saari on pieni, kaikilla pitää tietysti olla nykyään auto, moottoripyörä tai skootteri. Jokainen saarelainen pystyy siis kyläilemään vaivattomasti kenen tahansa saarelaisen luona.
Ympäri saarta on parin kilometrin välein hotelleja. Niissä asuvat kaikki tuhannet turistit, joita saarella on koko ajan. Saari on yöelämältään Etelämeren paras, ja ruotsalaiset turistitytöt ovat kovasti matkalaisten suosiossa valloituskohteina. Kauniita hiekkarantoja on monessa kohtaan, ja rantaelämä on vilkasta.
Ulkosaaret Atiu ym, ovat kuuluja kauneudestaan, eikä niissä sitten taas ole liikaa turisteja.
[1] Katso Koivistoisen ”Tahiti”-kirjaa. ”Tahitin rikoslaki”, lähetyssaarnaajien kansalle pakottama moralistinen lakisäännöstö, joka osittain tuhosi aikaisemman elämäntyylin, myös sen hyvät puolet, oli paha virhe.
Muut tiedot tässä ovat pääasiassa Pacific Yearbookista.