OSA I: TUTUSTUMINEN ETELÄMEREEN. ETELÄMEREN MELANEESIALAISET JA POLYNEESIALAISET

 

 

 

 

1. ETELÄMEREN SAARET

 

 

Jos maapallo jaetaan maanosiin siten, että Eurooppa, Aasia ja niihin liittyvät saaret muodostavat yhden mantereen, Amerikka muodostaa toisen mantereen ja Australia kolmannen, on itse asiassa olemassa vain neljä mannerta, neljä maanosaa: Afro-Euraasia, Amerikka, Australia ja Etelänapamanner.

 

Tämän lisäksi on sitten viides suuri maanosa, muttei manner: Tyynen valtameren saaret. Nämä muodostavat kartalla loputtoman joukon pieniä jyväsiä, jotka levittäytyvät yli koko tämän maapallon suurimman meren.

 

Nämä saaret jaetaan perinteisesti kolmeen osaan: Mikronesiaan, Melanesiaan ja Polynesiaan. Tämä jako perustuu osaksi maantieteellisiin syihin ja osaksi alueella asuvien kansojen kulttuurieroihin.

 

Nyt on kyseessä matka ja kertomus Polynesiasta. Polynesialaisten esi-isät olivat ajanlaskumme alussa Samoan saarten kohdalla. Sieltä he lähtivät ensin Marquesas-saarille, sieltä Tahitille, ja Tahitilta he levittäytyivät yli koko Tyynenmeren saariston kolmeen suuntaan: Pääsiäissaarille, Hawaijille ja Uuteen Seelantiin[1].

 

Tahiti on tämän alueen maantieteellinen keskus, ja sieltä myös polynesialaiset lähtivät valloittamaan tätä suunnattoman laajaa ja siihen asti tuntematonta aluetta. Niin kuin Thor Heyerdahl on jännittävässä kirjassaan ”Kon Tiki” osoittanut, saarille on tullut kansaa myös Etelä-Amerikasta[2]. Pääosa kansasta on silti tiedemiesten mukaan alun perin tullut Malesian suunnasta, ainakin kieli on tullut sieltä. Ja saarilla on yleensä lähinnä aasialaisia ja intiaaneja muistuttavien polynesialaisten lisäksi ollut mm aivan valkoihoisia polynesialaisia alkuasukkaita. Heidän olemassaolonsa tuntuu ihmeelliseltä. Heidän on täytynyt olla länsimaisten merimiesten jälkeläisiä tai sitten jonkin valkoihoisen intiaaniheimon jälkeläisiä, tai sitten polynesialaisten esi-isät ovat olleet valkoihoisia, tai ainakin heidän keskuudessaan on ollut yksi valkoihoinen heimo. Myös on mahdollista, että tämä valkoihoisuus on yksinkertaisesti aasialainen vaikute. Monet keltaisen rodun edustajat ovat ihonväriltään lähinnä valkoihoisia.

 

Polynesialaiset ovat merikansaa ja kalastajakansaa par exellance. He ovat ihmiskunnan se osa, joka on valloittanut maapallon suurimman meren, Tyynen Valtameren, sen äärestä ääreen. He osaavat purjehtia merivirtojen, tähtien, tuulien, aaltojen, tietonsa ja vaistonsa varassa,. He osaavat purjehtia pimeässä, myrskyssä ja päivänvalossa; ja mikä vaikeinta, he ovat osanneet purjehtia käsittämättömän pitkiä matkoja.

 

 

 

Tietoja 1.1. Perustietoja Etelämeren saarista

 

 

 

  1. Mikronesia

 

 

 

Valtiot:

 

 

Yhdysvallat on hallinnut vuodesta 1946 lähtien suurinta osaa Mikronesiasta YK:n huoltohallintoalueena nimeltään: ”Trust Territory of the Pacific Islands”. Itsenäisestä Kiribatin valtiosta (itsenäistyi v 1979) osa, lähinnä Gilbert-saaret, kuuluu Mikronesiaan. Myös Nauru-saari (1968) on itsenäinen valtio.

 

 

 

Saariryhmät:

 

 

Palau-saaret (13.500 asukasta), Yap-saari (8.000), Karoliinit (60.000), Mariaanit (14.000), ja Mariaaneihin kuuluvalla Yhdysvaltain suorassa hallinnassa olevalla Guam-saarella 85.000, Marshall-saaret (25.000), Nauru-saari (8.000), Gilbert-saaret (osa Kiribatia, Kiribatin asukasluku on 60.000).

 

 

 

 

  1. Melanesia

 

 

 

Valtiot:

 

 

Indonesia (länsiosa Uudesta Guineasta), Ranska (Uusi Kaledonia, Wallis ja Futuna), Australia (Norfolk).

 

Itsenäiset Etelämeren valtiot: Fidzi (itsenäistyi v 1970), Papua- Uusi-Guinea (1975), Salomosaaret (1978), Tuvalu (1978), Fidzi (1970), Vanuatu (1980),

 

 

Saaret:

 

 

Uusi-Guinea (koko Papua-Uusi-Guinean väkiluku on 3.000.000), Amiraliteettisaaret, Bismarck-saaret, Bougainvillen saari (nämä saaret kuuluvat kaikki Papua-Uuteen-Guineaan), Norfolk (1.400), Uudet Hebridit (90.000), Uusi Kaledonia (120.000), Salomosaaret (234.000), Ellice-saaret (7.300) ja Fidzi-saaret (676.000).

 

 

 

 

  1. Polynesia:

 

 

 

Valtiot:

 

 

USA (Havaiji), Amerikan Samoa, Ranskan Polynesia (Wallis ja Futuna, Tahiti ja muut Seurasaaret: Tuamotu-saaret, Marquesas-saaret), Chile (Pääsiäissaari), Uusi Seelanti (myös Tokelau-saaret).

 

Itsenäiset Etelämeren valtiot: Uusi Seelanti (1931), Länsi-Samoa (1962), Tonga (voidaan laskea myös Melanesiaan 1970), Cookin saaret (täydellinen itsehallinto Uuden Seelannin osana 1965), Niue (itsehallinto Uuden Seelannin osana 1965), Kiribati (1979).

 

 

Saariryhmät:

 

 

Samoa-saaret (Länsi-Samoalla asukkaita 160.000, Amerikan Samoalla 32.000), Tokelau-saaret (1.600), Tonga-saaret (101.000), Uuden Seelannin Pohjoissaari ja Eteläsaari (Uuden Seelannin asukasluku on 3.233.000, joista maoreja 279.000 ja muita polynesialaisia 89.000) ja Kermadec-saaret, Niue (2.500, ulkomailla n 11.000), Cookin saaret (n. 20.000), Seurasaaret, Tuamotu-saaret, Marquesas-saaret, Tubuai-saaret, Gambier-saaret (Ranskan Polynesian asukasluku yhteensä on 143.800), Pitcairn-saaret (68), Pääsiäissaari (1.400), Linesaaret, Havaijin saaret (895.000), Wallis ja Futuna (9.200).

 

Polynesialaisia on maailmassa yhteensä ehkä n. 700.000. Polynesian ulkopuolella heitä on Mikronesian ja Melanesian lisäksi erityisesti Australiassa, lähinnä Sydneyssä, ja jonkin verran USA:ssa.

 

Ilmoitetut väkiluvut eivät ole mitenkään tarkkoja ja varmaankin vanhentuneita, ne ovat pääasiassa Spectrum- tietosanakirjasta, 1980-luvun tietoa.

 

Kirjan lopussa on suhteellisen laaja bibliografia, jossa on kirjoja Etelämeren asioista. Aiheita ja asioita olisi tietysti loputtomasti, maantieteestä, kansoista, taiteesta, politiikasta, meren ja saarten kasveista ja eläimistä, valtamerestä jne. Tässä kirjassa pääasiallisesti valotetaan joitakin puolia polynesialaisten mytologiasta, polynesialaisten historiallisesta muuttoliikkeestä ja 1980-luvun lopun elämää saarilla ja merellä. Kaikki muut aiheet jäävät vähemmälle käsittelylle.



[1] Jennings, 1979

[2] Heyerdahl, 19??